Nyt olen yksin matkassa. Saana lensi viime tiistaina jouluksi takaisin kotiin ja mina Intiaan. Aluksi oli erittain haikea tunnelma, varsinkin kun en paasyt jouluksi takaisin rakkaimpieni luokse, mutta nyt olo ei ole enaa yhtaan maassa. Yksin matkustaminen on yllattavan kiintoisaa ja helppoa, ja kohta naen taas oman rakkaan perheeni. Lasken jo paivia, milloin Taneli, iska ja aiti saapuvat Intiaan. Viisi viela jaljella ja kuudennen paivan illalla olemme taas yhdessa, ensi sunnuntaina myohaan illalla. Ajatus saa minut hymyilemaan leveasti.

Intia on aivan ihmeellinen ja ihana maa. Vaikka en ole vasta nahnyt kuin kehittyneet Mumbain ja rikkaan Keralan Varkalan, olen jo aivan myyty. Tama maa on taysin minua varten. Ihanaa musiikkia, paatonta menoa, kauniita vaatteita, kauniita taloja, kasvisruokaa, vareja, kuumuuttaa, sietamatonta kuumuutta ja kauniita, minulle mielenkiintoisia maisemia. Miksi en ole eksynyt tanne koskaan aikaisemmin? Missa mina olen oikein ollut? Intia on taivaani. Tanne mina tulen tulemaan aina vain uudestaan ja uudestaan. Ahhh, tama on jotain niin minua ja kaikkea taivaallista.

Oli hieman vahalla, etta en myohastynyt lennoltani Mumbayhin. Jet Airwayn sivuilla oli lukenut vaaran lentokentan nimi, joten isan ohjeita noudattaen, menin ensiksi vaaralle kentalle. Onneksi olin kuitenkin varannut kaikkeen hyvin aikaa, joten aamuinen Bangkokin ympariajo ei ollut liian kohtalokas ja tukala. Jouduin kuitenkin maksamaan matkasta tuplahinnan, koska kilometreja tuli niin tuplasti enemman. Samoin aikaa voittaaksemme, taksikuski joutui ajamaan skylinjoja pitkin, jotaka olivat maksullisia. Kerkesin kuitenkin ja kerkesin myos ostamaan taxfreesta itselleni uuden rasvan ja kuivattuja thaimaalaisia hedelmia.

Lentomatka Bangkokista Mumbayhin kesti nelja tuntia ja oli taynna kaikenlaista luksusta. Kun kone lahti liikkeelle, lentoemannat toivat kaikille tarjottimella ja pinseteilla kuumat pyyhkeet kasienpesua varten ja isot menuet. Lennolla meille tarjoiltiin aamupala, joka oli minun mittakaavassani enemman kuin aamupala. Se oli pikemminkin aamiainen, paivallinen ja iltapala. Tarjottimella oli hedelmasalaattia, oikea ( Saana se oli todellakin oikea!) croissantti hilloineen, soijamaitotrippi, tuoremehu, vetta, teeta ja jokainen sai viela taman kaiken lisaksi valita kolmesta eri vaihtoehdosta lampiman aamupala-annoksen. Otin intialaisia papuja, riisia ja tulisia kastikkeita.

En meinannut millaan saada kaikkia ruokia syodyksi siina ajassa kuin olisi pitanut. Lentoemanta kavi kolmesti kurkkimassa muiden tarjottimien keraamisen jalkeen, olinko jo syonyt. Lopulta luovutin ja jatin osan syomatta, enka nautiskellut koko neljaa tuntia luksusruoilla. Soijamaidon pistin after mintin kanssa reppuuni iltapalaksi.

Jokaiselle matkustajalla oli oma televisio, josta pystyi vapaasti valitsemaan, mita haluaisi katsoa. Tarjolla oli paljon erilaisia elokuvia, niin lansimaalaisia, lasten kuin bollywood, tv-sarjoja, uutisia ja musiikkivideoita. Olin epaeksootiinen ja valitisin Mamma Mian, vaikka Jari on joskus haukkunut sen minulle huonoksi. Valintani oli kuintenkin juuri oikea pieneen masennuksen alaiseen tilaani. Mamma Mia sai minut nauramaan ja nauttimaan lennosta. Itseasiassa se oli myos aika hyva, huumorilla tehty. Kaikilla nayttelijoilla oli hyva energia ja kemia lapi koko elokuvan, mita oli ihanan katsella. Valilla on hyva nahda teoksia, joissa prosessi on lopputuolosta tarkeampi paamaara. Luulen, etta aiti sina tykkaisit Mamma Miasta. Siina oli jotain sinua ja hymyasi.

Mumbayn kentalle paastyani olin hieman pihalla, mita minun pitaisi oikein tehda. Jos olisin ollut yhtaan enemman nukuksissa, olisin varmaan joutunut Lontooseen. Koneestani lahti suuri joukko ihmisia jatkolennolla sinne. Kentan ulkopuolella edestakaisin kaveltyani tapasin yhden miehen, joka oli myos matkalla samalle juna-asemalla kuin minakin, joten otimme yhteisen taksin asemalle. Asemalla ohikulkijat tulivat heti kyselemaan, mita etsin ja attoivat minua loytamaan oikean paikan, josta pystyin ostamaan itselleni matkalipun toiselle juna-asemalle. Yksi mies varoitti myos minua, etta lipunmyyjilla on paha tapa rahastaa ulkomaalaisilta enemman.

Kun olin illalla kuuden aikoihin viimein paassyt haluamaani yopaikkaan, oli minulla taskussani jo junalippu eteenpain ja kasa intialaisten miesten puhelinnumeroita ja sahkopostiosoitteita. Voisin tehda niista kaikista pienen kuvakollaasin, jos huvittaisi. Tama on kylla taas yksi miesten tayttama maa. Todella kummallista. Ja kaikki haluaa aina nahda uudestaan. Just joo. Onneksi kaikki ovat kuitenkin tahan mennessa olleet erittain ystavallisia ja kohtelijaita ja halunneet myos vain auttaa.

Ekat paivat Mumbayssa otin todella rauhallisesti. En tiennyt oikein, mita haluaisin tehda, joten kavelin vain hotellin lahi alueella ympariinsa hymyillen ja nauttien Intiasta. Loysin yhden sataman joka naytti ihan Kauppatorilta. Kuvittelin, etta kaikki laivat olivat matkalla Suomenlinnaan. Valilla oli niin kuuma, etta en voinut muuta kuin makaa hostellin dormissa omalla sangyllani.

Jouluaattoni meni siis taysin epajouluisissa tunnelmissa. En oikeastaan edes miettinyt koko joulua jouluaattona enaa, koska yksin maailmalla sita olisi ollut ihan tylsa viettaaa. Paatin hypata koko joulun ylitse. Olin miettinyt ja murehtinut sita jo aivan liikaa etukateen, vaikka itsehahan paatin, etta en palaa jouluksi takasin kotiin. Se olisi ollut edestakas lentojen kanssa liian raskasta. Tama joulu oli minun Saiturin jouluni. Ensi joulu tuntuu varmasti taas ihmeelliselta ja nousee aivan omaan valoonsa. Luulen, etta tana jouluna loysin taas joulun taian sydameeni. Se oli jo ollut pari vuotta kadoksissa.

Jouluaattona tein kuitenkin jotain jannaa ja menin illalla elokuviin katsomaan uusimman Bollywood-hitin. Se oli joku plaaplalallalaa ja jodi. En oikeastaan tieda, mutta se oli erittain hauska. Samoin oli kivaa nahda intialaisten elokuvateatterikayttaytymista. He nauroivat, taputtivat ja keskustelivat avoimesti ja keskella kolmen tunnin elokuvaa oli vessatauko. Ennen kuin elokuva alkoi, kaikki nousivat ylos seisomaan ja skriinille ilmestyi heiluva Intian lippu ja kovaaanisista soi kansallislaulu.

Joulupaivana ja viime perjantaina oli avustamassa kahdessa eri Bollywood-elokuvassa. Eras mies tuli vain kadulla kysymaan, olinko kiinnostunut ja olinhan mina. Tarksitin kuintenkin etukateen, etta homma ei ollut mitaan huijausta. Ensimmainen elokuva oli Veer , joka kuvasi erasta rakkasutariinaa eri luokkien valilla Britannian vallan aikana. Minun tehtavani oli olla oppilas kuninkaallisesta perheesta, joten istuin vain tuolilla, hikoilin kuumassa villaisessa koulupuvussa ja taputin valilla kasiani.

Perjantaina paasin tanssimaan lyhyessa paljettimekossa ja korkokengissa jollekin hiphpoclubille Kites-elokuvan kuvauksissa. Hame oli niin lyhyt, etta en voinut istua kunnolla koko paivana ja jalkani turposivat elefantin kokoisiksi. Luulen, etta jossain vaiheessa paivaa minut ehka sekoitettiiin venalaisiin tanssityttoihin, koska minut aina pistettiin heidan kanssa samaan riviin.

Elokuvissa ekstrana oleminen ei ollut mitaan niin hohdokasta kuin saattaisi kuvitella. Se oli rankkaa tyota taynna odotusta ja uudestaan ja uudestaan lyhyiden ottoen ottamista. Olin kuitenkin kahdesti, koska ei minulla ollut muutakaan tekemista, sain ilmaista ruokaa, 500 rupeeta ja minusta oli kiintoisaa seurata, miten elokuvia tehdaan. Oli myos hyva tehda valilla jotain muutakin , kuin vain kierrella nahtavyyksissa ja temppeleissa.

Kaikista kivointa paivissa oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Ensimmaisena paivana meita oli aika suuri joukko samasta hostellista, ruotsalaisia, saksalaisia ja austraalialasia. Yksi austraaliainen tiesi kaikkea Suomesta ja rakasti karjalanpiirakoita, koska lukiossa hanen hyva kaverinsa oli ollut Suomesta. Poika toi mieleeni eleillaan ja nenallaan Sannin, vaikka olikin poika. Kuvausten aikana istuin yhden afganistanilaisen pojan vieressa. Han opiskeli talla hetkella ekonomiaa Intiassa ja tiesi kaiken Bollywoodista ja sen nayttelijoista. Han selitti minulle ummet ja lammet kaikista uusista ja vanhoista tahdista, kuka oli Bollywoodin kuningas ja kuka kuningatar. Olin hieman nolona, kun en tiennyt mitaan. Olen vain nahnyt kaksi elokuvaa.

Launantaina ennen junanilahtoa myohastyin pakkaamisen ja respan hitauden takia hostellin ilmaiselta aamupalalta. Yhdeltatoista menin katsomaan paikallista nykytaidetta eraassa galleiassa ja kavin chailla eraan lukioaikaisen ystavani Nellan ja hanen kaverinsa kanssa. He olivat juuri saapuneet takaisin Mumbayhin ja olivat lentamassa seuraavana paivana takaisin Suomeen. He olivat kierrelleet ympari Intiaa reilut kaksi kuukautta. Oli todella epatodellsista tavata jotakin kaveria yllattaen sattumalta jossakin pain maailmaa ilman mitaan sen suurempaa syyta. En aivan kasittanyt, missa olimme.

Intian sleeper-junaluokka oli lahes samanlainen kuin Venajan plastkartny, mutta likaisempi, sankyja oli kolme paallekain, emmeka saaneet lisapatjaa, peittoja, tyynyja tai lakanoita. Kaikilla piti olla omat nukkumisvalineet mukana. Yolla junassa oli hieman vetoisaa, joten pelkalla sillkipussilla ei tarjennut. Ensimmaisena yona hereillain moneen otteeseen, seuraava laiton kaksi pitkahihaista, kaikki huivit, sukat ja pitkat housut paalleni, jotta tarkenisin paremmin.

Junamatka Mumbayssa Keralan Varkalaan kesti 31 tuntia eli kaksi yota ja 1,5 paivaa. Minun kanssani samassa avoimessa loossissa nukkui eras lapsiperhe. Perheen tytot kurkkivat minua koko ajan ja hymyilivat, jos katseemme kohtasivat. Muuten he hyppivat, soivat ja pyorivat ympariinsa vaunun muiden lasten kanssa. Perhe antoi minulle aamulla aamupalaksi Hanoin vihrean, hedelman, ja auttoi aina minua tilamaan ruoan junan keittiosta, kun tarjoilijat tulivat ottamaan tilauksia vastaan.

Tana aamuna saavuin Varkalaan. Tama vaikuttaa ihan kivalta, rauhalliselta ja rentouttavalta paikalta, vaikkakin hieman kalliltaa. Kaduilla ei ole katukeittioita, joten joudun syomaan ravintoloissa ja sesonkiajan takia kaikki hotellit olivat melkein taynna. Halvin, mita loysin oli 300 rupeeta ja vessa ja kylppari ovat ulopuolelle. Suihku ei ole lammin, luulen veden olevan sadevatte, mutta nain kuumassa ilmastossa se ei haittaa. Suihkussa kaydessa on hieman mokkimainen olo, koska suihku on ulkona pienessa kopissa ja vesi menee vain betonilattialle. Tanaan pesin myos vaatteeni viilealla sadevedella amprissa pihalla. Huoneessani on myos mokkimaista tunnelmaa.

Luulen oleva taalla sunnuntaihin saakka. Otan rennosti, makailen rannalla ja nautin meresta ja punaisista kielekkeista. Jokupaiva tulen kirjoittamaan Kambodtzan ja Thaimaan. Tassa oli tahan astinen Intiani. Nyt lahden syomaan omenan parvekkeelleni iltapalaski ja menen nukkumaan.