Viikko sitten sunnuntaina poistuimme Vietnamista jokilaivalla. Vietnamista poistumista ja Kambodtzaan siirtymista oli aluksi todella vaikeata kasittaa. Vietnamissa oli ollut niin kauan, etta siihen maahan oli syntynyt viharakkaus-suhde. Tavallan olisi halunnut jaada, mutta tavallan kaipasi jo jotain uutta. Vietnamissa oli paljon asioita, joista tykkasin, kuten ruoka ja elamisen rytmi ja leppoisuus, mutta siella oli myos paljon asioita, joista en niin pitanyt. Ihmisten kaytos joissakin tilanteissa oli esimerkiksi todella epamielyttavaa. Niilla oli aina jonkunlainen varaus tai ennakko-odotus meidan suhteen, he eivat olleet minusta aina taysin aitoja. Olimme heille myos jollain lailla vain pelkkaa rahaa. Setuntui ikavalta. En usko, etta tulen menemaan Vietnamiin enaa koskaa uudestaa. Maailmassa on niin paljon muutakin nahtavaa ja koettavaa. Ruokaa ja elamaa tulen kuitenkin kylla ikavoimaan ja kaipaamaan kovasti. Niissa oli tunnelmaa ja aitoutta.

Oikeastaan emme Saanan kanssa taysin tieda, mika sai meidat loppujen lopuksi matkustamaan juuri Vietnamiin pariksi kuudeuksi. Ehka siina oli mukana jonkunlaista kohtaloa, jotain suurempaa, jota emme pysty viela kasittamaan. Sinne paasi junalla, ja maitse halusimme matkustaa. En kylla tieda, minne muuallekkaan olisimme menneet. Vietnam tuntui hyvalta ja hyvaahan se oli. Kaunis maa, mutta ehka hieman vanhemmille ihmisille. Suosittelen sita kaikille, jotka haluavat helpolle ja halvalle lomalle. Siella on ihanaa. Ja helppomatkustaa.