Tra Vinhissa koimme loppusilauksen Vietnamille: tapasimme yhdessa temppelissa paikallisen khmer-munkin, joka halusi treenata englantia kanssamme. Vietimme hanen ja hanen ystaviensa kanssa yhden kokonaisen iltapaivan. Han tarjosi meille huoneessaan punaista number one -limua, juttelimme kaikenlaista, han naytti meille hitusen temppelia ja vei meidat ystavineen lahella olvalle takolammelle, jonka ymparilla kasvoi paksurunkoisia puita. Lampi on kuulemma suosittu tapaamispaikka paikallisissa piireissa. Se oli kaunis, mutta ei yhta kaunis kuin Suomen aidot jarvet ja joet.

Munkki oli hyvin ystavallinen ja kiltti, samoin hanen ystavansa. Meilla oli oikein mukavaa yhdessa. Iltapaiva oli tavallaan pehmea liuku pois Vietnamista ja khmer-kulttuurin takia pieni potku kohti Kambodtzaa. Munkki antoi meille myos kirjan, Buddhan elamankerran, koska selailin kirjaa kovin kiinnostuneena. Kirja on khmeriksi ja englanniksi, ja siina on myos kuvia. Aika ihmeellista, kirjaa selaillessani ajattelin, etta taytyy lainata tama joskus kirjastosta, ja saman tien munkki tarjoutui antaamaan kirkan minulle, jos se kiinnostaa minua. Annoimme iltapaivan paatteeksi munkille lahjaksi engalnnin opettelemista varten Saanan rinkasta kaksi englanninkielista kirjaa ja kaikille muille muistoksi muumikortit.