Tra Vinhista, joka ei nimestaansa huolimatta ollut kovinkaan ylimaaraisen vinha tai traaginen, jatkoimme matkaa Chau Dociin, Mekongin varrella sijaitsevaan joensatamakaupunki. Asemakaavaltaan se oli samanlainen kuin kaikki muutkin maailman satamakaupungit: joen rannalla oli siisti puisto puineen,penkkeineen ja suihkulahteineen ja puiston vieressa oli iso tori, jossa myytiin hedelmia ja merenelavia. Joen toisella puolella oli kelluvia taloja, joiden alla perheet kasvattivat kalaa. Kaupunki oli siis kodikas ja toi mieleeni kaikki lapsuuden purjehdusreissut.
Emme olleet Chau Docissa kovinkaan pitkaan, koska aika rullasia ja passi ratisi. Otimme kuitenkin ajasta kaiken kiinni, mita saimme, emmeka antaneet kiireen vallata mieltamme. Lauantaiaamuna ostimme torilta pari pomeloa ja lahdimme xe om -kyydilla vieresen Sam-vuoren huipulle syomaan aamiaista. Vuoren huipulta pystyimme nakemaan koko Chau Docin ja pitkalle Kambodtzaa. Kaikkialla oli tulvivaa vetta, riisipellot lainehtivat. Ilmankosteus sai vuoret nayttamaan utuisilta. Ihan kuin olisi satanut.
Aamukahvien ja -pomeloiden jalkeen lahdimme kavellen vuorelta alas. Vuoren juurella oli pieni kyla, jossa oli pari temppelia. Yhden temppelin alttarille oltiin asetettu kokonaisia paistettuja sikoja lahjaksi jumalille. Siat oltiin koristeltu kukkasilla ja hedelmilla.
Temppeleiden jalkeen kavelimme kuusi kilometria Chau Dociin takaisin, kavimme hakemassa hotellilta kirjat ja menimme joen rantaan katselemaan paivan pimenemista. Soimme myos hedelmia, totuttuun tapaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti