Viimeinen kokonainen paivamme Lang Sonissa oli kuuma ja rauhallinen. Kiertelimme luolissa ja vierailimme pagodoissa. Osa pagodoista sijaitsivat kallioiden sisalla sokkeloisissa luolissa. Buddhia ja alttareita loytyi lahes joka sopukasta. Ylimman alttarin vieresta pystyi vain nakemaan erivarisia valoja, suitsukkeita, hedelmia ja buddhia kaikista pienista raoista. nakymaoli todella kaunis.

Vietnamissa pagodoissa on tapana tarjoilla teeta kavijoille. Ensimmaisen luolapagodan jalkeen istuimme aika pitkaa teella kahden vanhuksen kanssa hopotellen kaikenlaista ilman yhteista kielta. Se oli mukavaa. Kerroimme heille, mita reittia olemme Vietnamiin paatyneet ja he kyselivat, kuinka vanhoja olimme ja olivat kovin kiinnostuneita Vietnam-kirjastani. Mies luuli, etta olimme 17-vuotiaita.

Vietnamilainen ruoka ei ole ollut kovin kummoista. Olemme syoneet katukeittioiden seisovissapoydissa riskeista huolimatta. Seisovassa poydassa on se hyva puoli, etta silloin tietaa suunnilleen, mita tilaa. Olemme tilanneet lahinna paitettuja kaali- ja kurpitsasuikaleita, pahkinoita ja valilla kalaa tai katkarapuja. Kurpitsa ja pahkinat ovat oleet riisin kanssa kaikista parhaita.

Ruoka ei ole itsessaan kovin mausteista, mutta jokaisen poydan paassa on aina paria tulista kastiketta, chilimarinoituja valkosipuleita ja vietnamin kuulua kalakastiketta, jota on kaikkialla. Kalakastike haisee hieman happamalta juustolta, mutta maistuu happamalta kalalta. Aluksi en oikein pitanyt siita, mutta nytten laitan sita lahes aina riisin sekaan. Itseasiassa se on aika herkullista.

Olemme saaneet maistaa myos vietnamin erikoisia jalkiruokia vietnamilaisten innoittamana tai tarjoamina. Parasta on ollut inkivaarisokeriliemessa kypsysetetty taikinakeitto pahkinarouheen ja valkoisen juuriraasteen kanssa ja shua chua [shet chua] eli pakastekylma jugurtti. Se on herkullista kuumina paivina lounaan jalkeen. Olemme myos maistaneet ruskeaa, taikinanoloista, pehmeaa kakkua, jonka sisalla on pahkinoita. Se on myos herkullista,mutta tuhtia kuin toffee.

Hedelmat ovat aivan ihania taalla ja edullisia. En ole koskaan maistanut niin makeita banaaneja tai mangoja. Vietnamissa on ihan oma, vihrea mangolaji. Jos pystyisin, lahettaisin kotiin laatikollisen mangoja maistiaisiksi! Ne ovat niin makeita ja herkullisia, Suomesta ostettavat mangot eivat ole mitaan niiden rinnalla.

Oudoimmat ruoat, mita olen tahan mennessa nahnyt ovat olleet aivot, kokonainen ruoansulatuskanava, ruokatorvi ja esikypsennetty, kokonainen koira. Se naytti hieman possulta, mutta paa paljasti sen koiraksi. En tieda, pitaisikohan joku paiva viela maistaa. Kaarmetta ainakin haluaisin tai touikkia, ne ovat kuulemma todella herkullisia.

Olemme olleet nytten kaksi yota Cao Bangissa, suuressa, mutta tohruisessa ja edullisessa pohjoisen kaupungissa. Matka tanne Lang Sonista kesti nelja tuntia ja maisevat koko matkan ajan olivat taivaallisia. Mutkikas ja pomppuinen tie kulki pitkin viidakkometsaa ja kamelinkyttyravuoria. Valilla ajoimme ohi pienien kaupunkien ja kylien, joissa ihmiset moivat hedelmia ja lihaa ja kyntivat riisipeltoja vesipuhveleiden kanssa. Yhdessa kaupungissa nain, kuinka paistettu,kokonainen sika koytettiin mopon takaosaan selalteen kiinni. Maailma taalla on niin erilainen.

Hotellihuoneessamme on satelliittitelevisio. Ette usko kuinka rentouttavaa on katsella pitkasta aikaa telkkarista elokuvia ja piirettyja. Tanaan olemme istuneet melkein koko kuuman paivan katsellen disneyn chanelilta kaikkia disneyn elokuvia, koska Saana on voinut hieman huonosti, emmeka voineet viela tanaan lahtea ihastelemaan Vietnamin laajinta vesiputousta Kiinan rajalle. Seitsemalta alkaa Rottatoule.

Eilen teimme paivaretken mopojen kyydissa Hang Pac Bolle, Ho Chi Minh salaiselle piilopaikalle ennen vallankumousta. Oli mahtavaa istua mopon kuudissa, se oli ensimmainen kertani. (Ethan iska ole vihainen? Ilaman mopoja ja kuskeja emme olisi paasseet moikkaamaan seta Hoota. )Ajoimme taas keskella epatodellisia maisemia ja naimme ohimennen pienten kylien arkea. Osassa kylissa talot oli tenty pelkasta lannasta ja katot olivat olkia.

Seta Hon piilopaikka oli pienessa luolassa keskella viidakkoa, vain 3 km paassa Kiinasta. Luolan vieressa virtasi turkoosi joki ja metsesta kuului vain heinasirkkojen soitto. Viidakko on maaginen paikka. Miljoonittain kasveja silman kantamattomiin ja jos nakee taivaan, se on kosteudesta lahes valkoinen.

Luolan lisaksi Pac Bossa oli Hon kivinen kirjoituspoyta ja tuoli joen toisella puolella ja kahden kilometrin paassa ylistysmuseo Vietnamin hurjalla ja suurelle vapauttamiehelle. Museossa oli jopa erillinen alttarihuone miehen muistolle. Hon patsaan edessa paloi suitsukkeita ja taustalla oli punainen kangas keltaisen tahden ja vasaran ja sirpin koristelemana.

Cao Bangissa on iso torialua, josta saa ostettua lahes mita tahansa. Tanaan ostimme kaksi riippumattoa tulevia vaadakkoja varten ja ekanapaivana ostin itsellenio vietnamilaisen kauluspaidan ilman kauluksia. Lahes kaikilla tyolaisnaisilla on sellainen paalla loysien kaprihousujen ja bambuhatun kanssa.

Kun kuljemme torilla, ihmiset tulevat koskettamaan ihoani ja silittamaan poskeani, koska olen niin vaalea. Se on todella kummallista. Valilla ihmiset tulevat vain kattelemaan ja yrittavat pilke silmakulmassa naittaa ohikulkeville pojille. Ihmiset myos nauravat ja kummastelevat vihreaa, Tanelin vanhaa antennipipoani. Se on heista todella huvittava.