Arvaatkos, minne tanaan tulimme? Taalla on lamminta, ihana, tuttu tuoksu, olen ollut taalla ennenkin ja taalla on miljoonittain ihmisia. Tietenkin: Beijing!!!

Tuli jotenkin tuttu ja haikea fiilis, kun saavuimme tanne. Naita tuoksuja, kadulle kaartuvia puita ja hulvattomia pyorailijoita olen kaivannut monesti. Hesaria pitkin kavellessa tuli usein syksyisin ja kevaisin Kiinan mieleen. Ja nyt olen taalla taas. Ihanaa. Nama tuoksut mielyttavat makuhermojani, hmmm.

Junamatka tanne ei ollut ihan niin nautinnollinen kuin tanne saapuminen. Matkustimme kupeessa ja se oli ihan kauheaa. Vaunu oli taynna lansimaalaisia, vain pari kiinalaista, ja kaikkialla oli siistia ja steriilia. Loossit oli sisustettu kullalla ja punaisella, jokaiselle oli oma televisio ja kuullokkeet ja poydalla oli iso kasa teeta ja pikakahvia. Tassa kaikesta turhastoko meian piti maksaa ihan sikana? Kamalaa. Olisin voinut maksaa siita, etta olisin paassyt plastkartnyyn paikallisten luo, mutta kansainvalisissa junissa se ei ole mahdollista. Tylsaa.

Samassa loossissa meidan kanssa oli ranskalainen, todella mukava pariskunta. He olivat matkalla Nepaliin ja maailmanympari. Opetimme heille venalaisen korttipelin ja tarjosimme nutellaa ja kekseja. He olivat ihan otettuja. Lauloimme heille myos ranskalaista lastenlaulua norsusta, joka on juuttunut hamahakinverkkoon. Opimme laulun Hugolta ja Nathalta.

Vaikka Kiina on ihmeellinen maa, emme aijo viettaa taalla enempaa aikaa. Kiinaan taytyy tehda aivan oma, parin kuukauden matka joskus tulevaisuudessa. Lahdemme huomenna junalla Nanningiin, josta matkaamme luultavasti maanantaina bussilla rajalle. Aiomme ylitamme Kiinan ja Vietnamin rajan kavellen. Se on ihan laillista. Junamatka Nanningiin kestaa 28 tuntia ja olemme hard seat-luokassa. Oho, luokka tuli taas valittua puolivahangossa. Aika mielenkiintoista. Muissa luokissa ei ollut enaa tilaa, luultavasti. Ollaan Saanan kanssa valilla vahan hopsoja.

Kello on 22:44. Nukuttaa. Viimeyona paastiin vasta yhden jalkeen nukkumaan, koska ylitettiin raja vasta illalla. Koska kaikkien ihmisten passit ja muut lappuset taytyi tarkistaa ja ratakset vaihtaa Kiina raiteisiin sopiviksi, seisoimme rajalla noin viisi tuntia vessat lukittuina. Minun rakoni tuntien, yhdelta oli aika tukalat oltavat. Onneksi nyt paaseen nukkumaan isoon, valkoiseen ja toivottavasti pehmeaan sankyyn.

Hyvaa yota kaikille ja suukkoja!
Ehka seuraavalla kerralla olen jo Vietnamissa.

Ihanaa.