Vihdoinkin sain kirjoitettua Gobin matkan loppuun. Hu, se oli kamalaa, koska en vain tiennyt, miten sen olisin kirjoittanut jarkevasti ilman paanrajahdysta. Tiedan, tyyli ei ollut kaikissa mielyttavin, mutta se oli helpoin.

Nama pari paivaa, mita olemme nytten UB:ssa Gobin jalkeen viettaneet ovat olleet aika rauhalliset. Lauantai meni taysin pyykkia pesten ja paivakirjaa kirjoittaen. Illalla veimme koko porukalla kuskimme ja Bolodin, ystavallisen hostellinpitajamme, syomaan Malesialaiseen ravintolaan. Ravintolan jalkeen jatkoimme iltaa baarissa ja joissain todella kummallisessa paikallisessa clubissa. En olisi ikina uskonut loytavani itseani sellaisesta paikasta! Discovaloja, kummaa musiikkia ja oudosti tanssivia ihmisia. Olimme paikan ainoat lansimaiset ihmiset, joten moni yritti tulla juttelemaan meille kaikenlaista. Kun tanssimme Saanan kanssa hopsoja tansseja tanssilattialle, ymparillemme liimautui yht'akkia kymmenittain mongolialaisia poikia, jotka Natha kavi heittamassa pois. Istumapaikkamme lahelle ei kuitenkaan kuka tahansa paassyt, koska vieressamme seisoi heti alusta saakka ainakin kolme vahtimiesta koko illan ajan. He heittivat kaikki epaillyttavat tyypit heti pois. Muiden poytien aaressa ei seisonut portsareita. Oli aika kiva huomata, etta joku halusi automaattisesti pitaa meista huolta ilman mitaan takaa-ajatuksia. Sunnuntaiaamuna herasimme jo ennen yhdeksaa, koska Amsterdam cafeessa oli tarjouksena croisantteja 1000 tokrottiin ( 1e on 1600 T:ta). Ostimme Nathan ja Saanan kanssa niita 23.

Maanantaina yritimme menna katsomaan Ulan Baattarin kummia maisemia Zaiza-vuorille, mutta oli niin kova tuuli ja olin unohtanut ottaa takin mukaan, etta emme voineet menna. Kavimme sitten Jussin kanssa Talvipalatsilla, Mongolian tarkeimmalla monastrialueella liikenneympyrassa vietetyn piknikkihetken jalkeen.

Talvipalatsi toi mieleen ulkonaollisesti Kiinan temppelit, mutta hengeltaan paikka oli ihan erilainen. Se ei ollut niin pramea ja ylistava, pikemminkin kiero ja korvaan viheltava. Seinilla oli buddhalaisia silkki- ja maalaustoita, jotka olivat taynna ihanan hulluja tapahtumia. Jumalat tanssi, niksauttelivat niskoja ja katsoivat suoraan silmiin tai omaan verkkokalvoonsa. Haluan joskus jonkun sellaisen tyon vessani seinalle tai keittioon.

Talvipalatsin sisalla oli museo Mongolian vimeisesta kuninkaasta, joka oli asunut kyseisessa monastriassa. Kuninkaan ja kuningattaren huoneet olivat totuttua pienempia, mutta vaatteet, korut ja paahineet suuria ja koristeellisia. Museossa oli myos vanhoja, isoja maaluksia, joihin oli piirretty paljon pienia arjen tapahtumia. Kuvissa synnytettiin, ratsastettiin, kidutettiin, laitettiin ruokaa, kaadettiin puita, rakasteltiin, syotiin, juotiin ja oksennettiin. Aasiassa vanhoissa maalauksissa on paljon enemman karua ja harskia realismia kuin lansimaisissa maalauksissa.

Eilen satoi lunta! Lahdimme aamulla aikasin vanhalle temppeli-alueelle ja jalkamme kastui rannasta. Oli todella kummallinen fiilis, en odottanut saavani talla matkalla lunta niskaani! Maa ja vaatteet tulivat ihan valkoiseksi lumesta. Ihmiset kulkivat kaduilla sateenvarjot paan paalla ja palelivat. Koko kaupunki naytti ihan joltain hiihtocitykeskukselta, koska ymparilla olevat vuoret muuttuivat myos valkoisiksi. Kaupungista tuli taianomainen, mutta vain hetkeksi. Aamulla lumet olivat jo sulaneet ja nyt kaupunki on kuin iso vesilatakko. Suurien latakkojen kohdille on laitettu tiilia ja kivia, joiden kautta voi hyppia eteenpain. Vain vuorilla on viela hieman lunta, mika nostaa vuoret uudella lailla esiin. Enaa ne eivat ole vain harmaata taustavaria.

Eilinen temppeli-alue, jossa kavimme oli kiintoisa. Menimme sinne heti sen avauduttua, jotta nakisimme aamuseremoniota. Olimme ainoat lansimaalaiset koko alueella, mika tuntui kummalta. Kaikki muut olivat mongolialaisia, jotka olivat tulleet harjoittamaan uskontoaan. Ihmiset rukoilivat, tervehtivat mielettoman massiivista ja voimakas tahtoista, 26 metrista kultaista buddhaa ja antoivat lahjoja eri buddhille. Taustalla soi harras buddhalainen musiikki hiljaisten kuiskausten lomassa. Tunnelma oli vaikuttava.

Naimme myos alueella munkkien eri aamutoimia. Yhdessa jurtassa vanhemmat munkit soivat aamupalaa, jota nuoret munkkioppilaat tarjoilivat, ja joivat teeta. Yksi munkeista puhui aina valilla kannykkaan ja naureskeli. Lattialla oli vaaleanpunaisia muoviampareita. Yhdessa temppelissa taas meidan piti laittaa tossut jalkaa ennenkuin paasimme katsomaan munkkioppilainen ensimmaista oppituntia. Pojat lukivat aaneen rukouksia, soittivat rumpuja ja tarjoilivat toisilleen lamminta maitoa. Osa pojista kyllakin vain pyoritteli paataan tai tutki varpaitaan. Opettajatkaan eivat olleet joka paikassa taysin hereilla. Ennen tunnin alkua nain poikien syovan tikkareita temppelin edessa.

Tanaan kavimme myos eraassa vanhassa temppelimuseossa ennen Zaiza-vuorelle kiipeamista. Museossa oli vanhoja seremoniapukuja, erilaisia buddhia ja jumalia ja vaikuttavia maalauksia karsimyksesta. Maaluaksissa hengilla ja elaimilla oli valta, jota he kayttivat samallalailla kun me ihmiset kaytamme nyt meidan valtaamme elaimia kohtaan: kidutetaan, teurastetaan, pistetaan toihin ja sidotaan puuhun kiinni. Monet kuvat olivat todella rajuja, raakoja ja vaikuttavia. Vaikuttavuutta lisasi seinilla roikkuvat silkiset ihmisen nahat ja paat.

En ole viela kertonut, etta perjantaina ennen Gobille lahtoa kavimme katsomassa perinteista mongolialaista kansantanssi ja -musiikki esitysta. Esitys oli taysin turisteille tehty ja siina esiteltiin pienilla esityksilla erilaisia musiikkityyleja ja tansseja. Oli kurkkulaulantaa, kansanlauluja, perinnesoittimia, akrobatiaa, seremoniatanssia ja kansantanssia. Tykkasin erittain paljon soitin- ja tanssiesityksista.

Mongolialainen kansantanssi oli erittain mielenkiintoista ja kiehtovaa. Siina kaytettiin paljon ylavartaloa ja kasia, niksuteltiin olkapaita ja liikutettiin paata eri kulmissa. Liikekieli oli kovin kulmikasta ja jamaraa, mutta sita pehmensi jalkojen keveys. Jalat leijuivat kulmikkaan ylavartalon mukana ja tekivat kevyita roondeja silloin talloin. Jalat olivat kuin hoyhen vieterinuken alapuolella. Mieletonta. Kiinnostuin tanssissa niin paljon, etta ajattelin tulla ehka joskus opiskelemaan sita tanne vuodeksi tai pariksi. Minua kiinnostaisi kokeilla, minkalaista mongolialainen kansantanssi olisi tanssittuna nykypaivan musiikkiin tai milta se vaikuttaisi nykytanssin kanssa. Se oli kylla jo nyt melkein kuin nykytanssia, paljon samoija elementteja. Toinen asia, mika minua kiinnostaisi lahtea kokeilemaan, olisi nykytanssikoreografia mongolialaiseen perinnemusiikkiin, vaikka kurkkulaulantaan. Esityksia katsellessani minulle tuli jo muutamia ideoita mieleen...

Hei, jos tahdot saada matkaamme myos toisenlaista nakokulmaa, kay lukemassa Saanan blogia osoitteessa oktokekko.livejournal.fi . Se varmasti avartaa. tsek